1.1.1985

Kanne Kymin kihlakunnanoikeudessa

A on kysymyksessä olevilta kohdin kertonut, että B oli 18.3.1982 kihlakunnanoikeudessa valvonut A:n veljen 18.11.1981 kuolleen eläkeläisen C:n jälkeenjättämän kirjallisen testamentin, joka oli annettu A:lle tiedoksi 4.5.1982. Kun tätä testamentiksi väitettyä asiakirjaa ei kuitenkaan ollut tehty kahden todistajan ollessa yhtäaikaa läsnä, eikä se siten täyttänyt testamentille asetettuja muotovaatimuksia, A on vaatinut, että asiakirja julistettaisiin testamenttina mitättömäksi.

Kihlakunnanoikeuden päätös 9.11.1982

Kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että B oli 18.3.1982 valvonut enonsa, 18.11.1981 kuolleen C:n allekirjoittaman, kesäkuun 20 päivällä 1974 päiväämän testamentin, jossa testamentissaan C oli ilmoittanut viimeiseksi tahdokseen, että kaikki hänen omaisuutensa, olkoonpa kiinteätä tai irtainta, oli hänen kuoltuaan perivä B. Kanteessa tarkoitetun testamentin todistajat olivat sen nimikirjoituksillaan syyskuun lopussa vuonna 1979 todistaneet ja he olivat tällöin tienneet, että kyseessä oli C:n testamentti. Todistajat eivät kuitenkaan ollee olleet yhtä aikaa läsnä C:n tunnustaessa testamentissa olevan allekirjoituksensa. Tässä suhteessa kanteessa mainittu testamentti ei täyttänyt testamentin todistamiselle perintökaaren 10 luvun 1 §:ssä säädettyä muotomääräystä todistajien yhtäaikaisen läsnäolon osalta. C:n tahdonmuodostuksen suunta omaisuutensa siirtymisen osalta oli usean vuoden ajan ennen testamentin todistamista ollut johdonmukaisesti samansisältöinen: hän on tahtonut omaisuutensa siirtyvän kokonaisuudessaan B:lle. Sen vuoksi ja koska kanteessa mainitun asiakirjan julistaminen mitättömäksi testamenttina pelkästään siinä ilmenneen muodollisen virheen perusteella johtaisi paitsi kohtuuttomaan lopputulokseen myös C:n luotettavasti näytetyn viimeisen tahdon toteutumatta jäämiseen, kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 15.361 markalla 50 pennillä.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 24.10.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on tuomiossaan lausunut, että kysymyksessä olevassa testamentissa oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä todettu selvä muotovirhe eikä jutussa ollut näytetty perustetta, jolla A:lta voitaisiin evätä oikeus vedota sanottuun virheeseen. Sen vuoksi hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja perintökaaren 13 luvun 1 §:n 2 kohdan nojalla julistanut C:n tekemän, 20.6.1974 päivätyn testamentin pätemättömäksi siltä osin kuin se estää A:ta saamasta perintöosuutta C:n jäämistöstä sekä vapauttamaan A:n velvollisuudesta korvata B:n oikeudenkäyntikuluja kihlakunnanoikeudessa.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n nojalla asianosaiset saivat pitää heillä jutussa olleet kulunsa vahinkonaan.

Perustelut

Korkein oikeus toteaa, että C:n tunnustaessa testamentissa olevan allekirjoituksensa todistaja X:lle läsnä ei ole ollut muita henkilöitä ja että Y:n sen jälkeen eri tilaisuudessa todistaessa testamentin paikalla ei ole Y:n ja C:n lisäksi myöskään ollut muita.

Lainvalmisteluasiakirjoista ilmenee, että säännös testamentin todistajien samanaikaisesta läsnäolosta on tarkoitettu ehdottomaksi muotomääräykseksi, jolla erityisesti on pyritty painottamalla testamentin teon vakavuutta ja tärkeyttä estämään testamentin tekijää määräämästä harkitsemattomasti jäämistöstään. C ei siis ole tehnyt testamenttia perintökaaren 10 luvun 1 §:ssä säädetyssä muodossa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.